Kuohuviinit kylmään

Tänään vein ensimmäiset astiat uuden kodin kaappeihin. Varsinainen muuttopäivä ei edelleenkään ole tiedossa, mutta muutama huone on jo täysin valmis. Emme ikipäivänä osanneet kuvitella projektin venyvän näin pitkäksi. Aikuisen elämässä pari vuotta on kohtalaisen lyhyt aika, mutta pienten lasten elämässä se on ikuisuus. 3-vuotiaamme saa suorastaan hepulin, jos pyydämme hänet mukaan rakennukselle. Hän on ilmoittanut tulevansa sinne seuraavan kerran vasta, kun se on valmis koti. Ja ymmärtäähän sen. Siellä vanhemmilta ei ole saanut kauheasti huomiota ja sisätilat ovat olleet vaaranpaikkoja tai asioita, joihin ei saa koskea, täynnä. Eräällä automatkalla lapset arvuuttellivat keskenään, milloinkohan pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. He tulivat lopputulokseen, että silloin, kun ovat mummoja ja ukkeja. Siihen toinen totesi, että silloinhan olemme jo haudassa... Toivottavasti ei siis näin kauaa mene! Mutta varsin lohduttomalta näyttävät nämä kuvat matkan varrelta tämän vuoden alkupuoliskolta...

  

Pitkään taloon kuljettiin sisään lankkuja pitkin, kunnes saatiin upeat, mutta todella työläät, portaat.

Matkan varrella olemme oppineet iloitsemaan pienistä suurista asioista. Etapeista, jotka me ja rakennusprojekti on saavuttanut. Niiden eteen on tehty iso työ ja lukuisia päätöksiä. Seuraavan kerran, kun nostamme maljan, teemme sen uudessa kodissa. Kuohuviinilasit ovat siellä jo valmiina. Toivottavasti siihen ei enää mene kamalan pitkään! 

 

 

Seuraavalla kerralla kuvia sitten sisustuksesta!

Milloin muutatte?

Tämän kysymyksen olemme viime aikoina kuulleet enemmän kuin pari kertaa... Eikä ihme, sillä olimme jutelleet, että jouluksi viimeistään muutetaan uuteen kotiin. No joulu tuli ja meni. Joulu kuin joulu. Tuleehan se joulu tänäkin vuonna... Kiva, että ystävät ovat elämästämme ja projektistamme kiinnostuneita. Välillä kyselytulva on kuitenkin ahdistanut siksi, että hitaus harmittaa itseäkin. Toisaalta mieluummin rauhassa ja hyvää jälkeä kuin hätiköiden huonoa! Projektimme aikana on pari kourallista ystäviämme ehtinyt laittaa asuntonsa myyntiin ja asettua jo uuteenkin kotiin. Ja me yhä rempataan. Hitaasti mutta varmasti. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Ja koska asiat ovat edenneet hitaasti, niin jotenkin jäi tämän bloginkin kirjoittelu. Eipä sillä, on tässä pikkulapsiarjessa ihan riittämiin muutakin puuhaa kuin tilannepäivitykset. Tässä nyt kuitenkin pieni pintaraapaisu.

Suurin yksittäinen hidastava tekijä oli heti projektin alussa rakenteiden purkutyöt, jotka osoittautuivat pari kuukautta arvioitua hitaammaksi. Tämä tuli täytenä yllätyksenä kaikille. Talossa oli käytetty jotain extrapitkiä nauloja, joita piti nakutella yksittäin pois ja moottorisahalla ei juuri tehnyt mitään, ellei halunnut vaihtaa terää viiden minuutin välein.

Jo vuosi sitten suunnittelemaamme keittiötä ehti viilata matkan varrella usempaan kertaan. Viimeisin veivaus tehtiin vielä hetki ennen sen tilausta, sillä huomasin kantavan pilarin olevan 10 cm eri kohdassa kuin piirustuksissa ja se muutti suunnitelmia yllättävän suuresti. Lopulta kuitenkin hyvään suuntaan. Keittiökalusteet saapuivat marraskuussa, samoin osa kodinkoneista. Millään näistä ei tosin olisi ollut vieläkään kiire... Siellä ne nyt keräävät pölyä kuin sahara hiekkaa. Gigantin kanssa saatiin vääntää jääkaapista ihan tosissaan, kun se ei saapunut ajallaan ja seuraavassa hetkessä olikin valtavat betonisäkit edessä niin, ettei jääkaappia enää mahduttu kuljettamaan sisälle. Neljä yötä ulkona pakkasessa seistyä se vietiin niin ikään vaiherikkaiden vaiheiden jälkeen varastolle odottamaan uutta toimitusta. Hyvä, että vietiin sillä, värikin on mennyt tässä välissä vaihtoon... Epähuomiossa en ollut huomannut, että seinän harmaa ja jääkapin harmaa riitelivät keskenään. Niinpä jääkaappi vaihtui valkoiseksi. 

Arkkitehti-insinöörimme on hauska iäkäs tsekkiläissyntyinen heppu, joka auttaa muutamia kertoja viikossa rakennuksella huvikseen. Mieluummin tulee kuulemma rakennukselle kuin on vaimonsa kanssa kotona. Brittiläinen rakennusmies on puolestaan supertarkka. Hyvä tietenkin niin. Me saadaan välillä käydä siivoomassa näkyvimpiä roskia. Rakennusmiehen poika on muutaman kerran viikossa oppisopimuksella rakennuksella töissä. 

Rakennusmiehemme rakennustelineet kaatuivat syksyllä kuin korttipino alas, mutta luojan kiitos vahinkoa ei syntynyt, korkeintaan henkisiä. Vähän isompaa osumaa ovat saaneet myös kyynärpää ja ranne, mutta parin päivän huililla ollaan säästytty. Onneksi. Pahin pelko olisi, että raksaäijälle sattuisi jotain ja hommat menisi pitkäksi aikaa jäihin tai pitäisi etsiä uudet tekijät. Onneksi hänellä sentään on kunnon vakuutukset tällaisia varten. Remppamies on pitänyt lomaa vain puolitoista viikkoa ja joitain yksittäisiä päiviä. Kyllä loman tarve oli jo havaittavissa ja sen jälkeen työtahti oli taas aivan toinen.

Lattialämmitysverkosto on nyt rakennettu, vesi- ja viemäriputket sekä sähköt vedetty. Seinät ja katto on suurimmaksi osaksi levytetty. Seuraavaksi meidän pitäisi tilata rappuset ja pintamateriaalit. Pintatyöt sekä kuistin rakennus häämöttävät vihdoin näköpiirissä. Kuistin perustukset on jo tehty. Itse kuisti nousee kuulemma nopeasti, mutta tiedä sitä. Hitaalta kaikki itsestä tuntuu...

Viimeaikoina olisi tehnyt mieli laittaa monet pintamateriaalit vaihtoon. Kun aikaa kuluu, niin mieli ehtii jo muuttua. Onneksi paljoakaan ei ole vielä tilattu niin vaihtoja voi siltä osin huoletta hoitaa. Suurin murheenkryyni on ollut kylpyhuone: Ensin sieltä vietiin senttejä muiden tilojen hyväksi. Se johti siihen, että kalusteiden paikat ja mitat menivät uuteen uskoon. Sitten ei olevinaan meinannut löytyä millään seiniin sopivaa lattialaattaa. Annoin periksi kalustevalinnoissa Jannelle ja tehtiin homma helpoimman kautta: ostettiin valmis setti, vaikka olin itse suunnitellut hienon ja persoonallisen, mutta työlään. Seuraavaksi osoittautui järkevämmäksi kääntää seinälaatta ympäri pystysuunnasta vaakaan, joka johti uusiin suunnittelutöihin mm. yhden hyllyn vuoksi. Rakentaja ei suostunut tekemään muutamaa yksityiskohtaa, joita olin suunnitellut (ihan järkiperusteisia juttuja, joita esim. takuu ei olisi kattanut). Lopulta laitoin kaikki laatat vaihtoon tai vain koristelaatta, jonka ympärille olin sisustuksen alun perin suunnitellut, sai jäädä. Tein lähes kaikessa kompromissin. Onneksi on vielä kolme kylpyhuonetta jäljellä... Toivottavasti niiden kanssa pääsen vähemmällä... En ymmärrä miten tämä asia oli niin vaikea ja työläs. Kylppäriin käytettyjä tytunteja en edes huvikseni viitsi laskea! Alan jo olla aika kurkkua myöden täynnä tätä.

Niin, monelle se tärkein. Koska se sitten valmistuu? Ei mitään tietoa. Sen kun itsekin tietäisi... Syksy vaihtui jouluksi ja joulu talveksi. Ajattelin jossain vaiheessa kevättalvea, mutta nyt mietin jo ensi kesää. Ja tuleehan tosiaan se ensi joulukin. Vaikka päästään joskus muuttamaan valmiiseen keskikerrokseen, jatkuu työt kellarissa ja yläkerrassa. Sieltä sitten onkin hyvä siirtyä pihasaunaan. Remontti = Elämäntapa. Näin se taitaa nyt mennä seuraavat x vuotta... Vaikka juuri tätä emme toivoneet. Onneksi äidillä, jonka asunnossa nyt asumme, on kaikki hyvin ja hän jaksaa ihailtavasti myös odottaa! Kiitos äiti <3

Lapsuudenkodin historiaa

1959–1960: Rakennettu perinteinen rintamamiestalo. Alkuperäinen ulkoväri oli sammaleenvihreä.

1981: Vanhempani ostivat talon. He olivat talon toiset asukkaat.

1980-luku: Pientä pintaremonttia, keittiöremontti, julkisivun maalaus vaaleaksi ja käyttöullakon (huonekorkeus korkeimmillaan noin 185 cm) kunnostus makuuhuone-/lastenhuonekäyttöön. 

Portaikon remontointi 1986. Minä etualalla.

1980-luku. Talon toinen väri.

1994–1995: Talon laajennus. Uusina tiloina kaksi isoa huonetta, kodinhoitohuone, sauna ja takkahuone. Lisäksi uusi pihakuisti, salaojitus sekä talon ja katon maalaus ja osittainen uusiminen.

2000-luku. Tästä me aloitimme.

2015: Öljylämmitys vaihtui maalämpöön

2016-2017: Mittava saneeraus. Uusitaan huonejako, ylin kerros, katto, ikkunat, ulko-ovet, kaikki sisäpinnat, sähköt sekä vesi ja viemäröinti, vaihdetaan patteriverkosto vesikiertoiseen lattialämmitykseen, rakennetaan lämmin kuisti, autokatos ja terassi. Lisäksi parannetaan eristystä,  ilmanvaihto muutetaan paineellisesta ilmanvaihdosta koneelliseksi ja talo maalataan vaalean harmaaksi.

Edelleen yksi ulkoseinä puuttuu...

Pitkästä aikaa kuulumisia lapsuudenkodista. Ikkunat on nyt vaihdettu ja väliseiniä alettu rakentaa. Hommat ovat olleet senttimetrin, jopa millimetrin tarkkaa puuhaa. Jokainen sentti on yritetty optimoida esimerkiksi kodinhoitohuoneen osalta, jotta sinne saadaan kaikki tarvittava. Onneksi käytin viime vuonna paljon aikaa suunnitteluun ja omia tarpeita onkin voinut vain luetella pohtimisen sijaan. 

Lusikat on meinannut mennä kesän aikana vain kahdesti jakoon. Toisella kertaa kinattiin vanhoista pihakivistä ja toisella kertaa vanhoista ikkunoista. Mies hävittäisi kaiken ja minä haluaisin puolestani säästää ja esimerkiksi kunnostaa kasvihuonetta varten muutaman vanhan ikkunan. Ei me nyt oikeasti todellakaan näidenkään takia olla oltu ihan eron partaalla, mutta kina saatiin aikaan! Ilman osaavaa rakennusmiestä lusikat olisi varmaan jo jaettu. Hän on kyllä ollut löytö. Tai palataan asiaan parin vuoden päästä kun mahdolliset rakennusvirheet paljastuvat... Mutta yhteistyö hänen kanssaan on ollut helppoa, niin helppoa kun meikäläisen lukion englannin A-arvosanalla nyt vain voi olla englantia puhuvan miehen kanssa... Yleensä kun tuntuu, että jo miehen ja naisen näkemykset eroaa jonkin verran, niin meillä on lisänä ollut vielä kielimuurikin. Mutta tällä rakennusmiehellä on hyvin meidän näköiset mielipiteet ja toteutustavat. Lisäksi hän puhuu ymmärrettävää englantia ilman ihmeellistä aksenttia. Aivan perstuntumalla hänet viime syksynä valittiin, eikä olla kyllä kaduttu. 

Edelleen talosta puuttuu yksi päätyseinä. Se saadaan rakennettua valmiiksi vasta kun sähköyhtiö Caruna hoitaa sähköjen maakaapelointiin liittyviä asioita. Asiat, jotka eivät ole omissa käsissä, ovat hitaita! Itseasiassa perjantaina selvisi, ettei Caruna suostu kaivamaan tietä auki maakaapelille, joka heille kuuluisi, vaan vaatii meidät vetämään kaapelin tontin toiselta laidalta naapurin puolelta. Jotta ei riitauduttu asiassa, suostuttiin itse kaivamaan noin 7 metrin Carunan osuus noin 30 metrin kallioisen osuuden sijaan.

Keväällä purkutyö vei yli kuukauden arvioitua enemmän, mutta sen jälkeen yllätyksiä ei ole onneksi tullut. Tai yksi positiivinen kylläkin: rakennusmiehemme pojalle myönnettiin oppisopimusjakso taloprojektiimme, joten paikalla on yhdet lisäkädet kolmesti viikossa. Muutoin raksamiehemme hoitaa talossa aivan kaikki työt sähkö- ja putkitöitä myöden yksin, lukuunottamatta keittiön asennusta ja portaikon tekoa. Siksi homma on hidasta, mutta vaikuttaa laadukkaalta!

Tällä viikolla olemme tilanneet keittiön pikkuruisesta keittiöfirmasta, jonka taustoja tutkiessa meni keväällä yksi viikko... Yhtäkkiä tukkufirma pissi vähän niin kuin omiin muroihin arvostellessa firmaa, jota ei lainkaan tuntenut. Keittiöliike valittiin rakentajan tavoin näppituntumalla vähän sokkona. Toistaiseksi ollaan siihenkin enemmän kuin tyytyväisiä. Lisäksi olemme metsästäneet spottivaloja, selvitetty porrasvalmistajien tarjontaa ja päätetty pistorasioiden paikkoja. Väri-, valaistus- ja sisustusasioissa ollaan saatu hyvää palvelua Värisilmässä, sen sijaan K-raudassa ei saa palvelua, vaikka kuinka pyörisi siellä tuntitolkulla... 

Tähän viikonloppuun päättyvä kesäloma vierähti saunamökkiä ja roskakatosta pestessä ja maalatessa, sekä parin kuution verran kiviä siirrellen. Meistä ei kyllä millään olisi ollut koko projektin tekijöiksi pienten lasten kanssa. Pelkät palaverit rakentajan kanssa ovat välillä ajaneet lapset kunnon tappeluihin. Ja kyllä itselläkin olisi ollut pidemmän päälle pata jumissa! Sen sijaan että yritettäisiin auttaa jossain mitä ei osata ja mikä ei kiinnosta, parempi käyttää aika rahan hankkimiseen ja perheen kanssa laatuaikaan, ettei tämä projekti oikeasti pääty pahimpaan pelkoon! 

Meillä siis kaikki hyvin! Hitaasti mutta varmasti eteenpäin kohti syksyä! 

Pohjapiirros

Vuosi ennen lapsuudenkodin purkutöitä aloimme valmistelemaan kodille uutta pohjaa. Vanha oli kovin sokkeloinen. Kun taloa 1990-luvulla laajennettiin, ei suuriin huonemuutoksiin ollut mahdollisuutta, koska talossa asui koko ajan kuusihenkinen perhe. 

Kuinka paljon ja miten radikaalisti on järkeä muuttaa vanhaa taloa? Vai pitäisikö vain kunnioittaa vanhaa? Tätä pohdimme pitkin matkaa. Halusimme kuitenkin tehdä meidän kodin, eikä mitään kompromissia, kun tällaiseen tarjoutui mahdollisuus. Haasteita aiheutti minun näkemykseni niin sanotusta maalaisromanttisesta kodista ja miehen selvästi modernimmat toiveet.

Listasimme toiveet, joista mahdollisimman moni yritettiin saada istumaan vanhaan taloon. Ensinnäkin me halusimme lisätä taloon avaruutta muuttamalla olohuone ja keittiö samaan yhteyteen, eikä eri puolille taloa, kuten aiemmin. Ruokailulle halusimme selkeän oman tilan. Wc kaipasi lisää tilaa. Kellarin raput olivat aivan liian jyrkät. Niiden uusimiseksi täytyi uusia myös yläkertaan johtavat portaat. Kodinhoitohuoneen halusimme kellarikerroksesta keskikerrokseen, arjen keskelle. Haaveilin kodinhoitohuoneesta, joka yhdistyisi riittävän suureksi vaatehuoneeksi ja siitä edelleen makuuhuoneeseen. Tällöin pyykit saisi tarvittaessa omille paikoilleen kuivumaan ja jatkuva pyykkivuorien roudaaminen vähenisi. Tähän muutokseen arkkitehti ei alkuun ollut kovin mielissään esim. äänieristyksen takia, mutta toki suostui, kun näki meidän aidosti puntaroineen asiaa. Halusimme myös riittävän suuret makuuhuoneet, muttei kuitenkaan liian isoja, jottei niistä tulisi myös työhuoneita. Nykyiset vasemmassa reunassa olevat huoneet olivat makuuhuonekäyttöön hurjan isoja, yli 20 m2/huone. Aikoinaan ennen laajennusta talossa oli ihana pieni veranta ja sellaisen halusimme myös. Näin ollen taloon haettiin rakennuslupaa 13 uudelle neliölle. 1990-luvun laajennuksen yhteydessä katto jäi epäsymmetriseksi ja se päätettiin heti alkuun uusia kokonaan, sillä myös katon eristys tiedettiin riittämättömäksi. Ikkunat olivat suurimaksi osaksi uusinnan tarpeessa, joten päätimme uusia ne kaikki kerralla.

Haasteita aiheutti kantavat seinälinjat, jotka tuntuivat aina olevan hitusen väärässä kohdassa. Päänvaivaa tuli mm. siitä, että keskikerrokseen oli piirrettävä kaksi makuuhuonetta. Tämä siksi, että muutoin tuskin olisi piirustukset menneet kaupungilla läpi. Yläkerta kun on virallisesti käyttöullakkoa. Näin isossa talossa oli arkkitehdin mukaan oltava kaksi virallista makuuhuonetta. Yritin toki miettiä ratkaisuja, miten saisimme vaikka toisen makuuhuoneen lopputarkastukseen jälkeen kodinhoitohuoneeksi. Huomioimme myös ikkunoiden ilmansuunnat ja näkymät. Mistä huoneesta on kiva katsella mitäkin. Lisäksi kaikessa piti koko ajan huomioda tietenkin myös remontin budjetti, johon puolestaan vaikutti kauppahinta. 

Arkkitehti, jonka kanssa olimme 2011 aloittaneet yhteistyön edellisen taloprojektin kanssa, oli luonnollinen valinta arkkitehdiksi. Meitä jännitti, vieläkö hän tekisi hommia ja mikä lienee lähes seitsemänkymppisen miehen terveys. Juuri sydänkohtauksesta toipuneena hän suostui iloksemme projektiin. Ja on yhä hengissä!

Monta kivaa ja ei-niin-toimivaa vaihtoaehtoa, joita puntaroimme vuoden päivät. Vasen alanurkka oli mukana aivan loppusuoralla.

Lukion jälkeen haaveilin arkkitehdin ammatista ja se pääsi nyt toden teolla esiin. Piirsin valehtelemati toista sataa pohjapiirrosluonnosta pitkin kevättä ja kesää 2015. Arkkitehti yritti pysyä perässäni ja luonnosteli suunnitelmia tarkemmin, jotta nähtiin mahdolliset haasteet. Hän sanoikin olevansa vain kohteemme piirtäjä, ei arkkitehti. Minusta olisi kuulemma tullut hyvä arkkitehti, mutta olin tehnyt järkevämmän ammatinvalinnan. Tiedä sitä, mutta tämä luonnosteluprojekti oli mukavaa. Yritimme huomioida kaiken, minkä pystyimme jo suunnitteluvaiheessa, aina tarvittavaa kaappitilaa ja wc-paperitelinettä myöden Loppusyksystä homma oli paketissa. Tässä on keskikerros, joskaan keittiö ei ole ihan tuollainen kuin kuvassa. Khh ja vh välissä ei ole seinää, vaikka se siltä näyttää, vain kynnys vesivahinkojen välttämiseksi. Myös ikkunoiden ulkoasuun on tehty muutoksia piirustusten jälkeen, mutta ehkä nämä kuvat antavat vähän viitteitä tulevasta. Paljon muutoksia, mutta meidän tarpeisiimme nähden täydellinen koti.

Kellariin tulee uutena pieni kuntosali ja kuraeteinen, lisäksi siellä säilyvät sauna, takkahuone, varastotilaa ja talotekniikkajutut. Yläkerta jää alkuun yhdeksi yhtenäiseksi ullakkotilaksi. Haemme yläkerran osalta myöhemmin suunnittelutarveratkaisua, jotta voimme muuttaa sen virallisesti asuinkäyttöön. Sinne on tarkoitus rakentaa kolme makuuhuonetta ja kylpyhuone. 

Katto pään päälle

Lapsuudenkodin katon kanssa on nyt puuhattu useampi viikko ja homma jatkuu edelleen. Purkutyö on osoittautunut ammattilaisillekin luultua selvästi työläämmäksi ja hitaammaksi. Talo olikin rakennettu kuulemma "mahdottoman hyvin". Esimerkiksi nauloina on käytetty normaalia pidempiä nauloja. Meidän kannaltamme onneksi rakennusmiehet ovat meillä urakkatöissä eikä tuntiliksalla, kuten yksi rakennusfirma tarjosi. 

Tarkoituksena on vaihtaa kokonaan kattokehät uusiin, nostaa harjakorkeutta ja uusia näiden myötä myös koko ylin kerros. Samalla poistettiin vanha käyttämätön piippu, tasataan harja molemmilta sivuilta saman pituiseksi ja kaltevaksi sekä lisätään eristystä. Tämä perusteellinen purku on osoittautunut järkeväksi, sillä vanha katto oli kondensoinut kosteutta rakenteisiin. Onneksi vain katon ja ylimmän kerroksen alueelle, keskikerros on täysin terve.

Käymme lasten kanssa lähes päivittäin rakennuksella, se kun on ihan lähellä. Tänään oli mielenkiintoinen päivä, kun kaksi isoa nosturia saapui pihalle nostamaan uudet kattokehät korkeuksiin. Nyt ennakoitiin myös jo tulevaa ja keskikerroksen kattoon tehtiin reiät, joiden kautta saatiin laskettua nostureilla rakennusmateriaaleja talon sisälle. Näin työmiehet välttyvät monien tonnien kantamiselta myöhemmin. 

Turun rakennusmessut

Tänä aamuna automme starttasi kohti Turkua täynnä eri syistä väsyneitä matkustajia. Itselläni oli alla vain kolmen tunnin unijakso sairastelun vuoksi. Jannella painoi jaloissa edellisillan rilluttelut. Ja lapset ovat täysin oma lukunsa...

Janne ja lapset menivät juhlimaan pojan syntymäpäiviä kylpylään, minä suuntasin yksin Rakenna, sisusta & unelmoi! -messuille Turun messukeskukseen. Viime viikonlopun Tampereen messuilta jäi muutamia juttuja hampaankoloon, jotka halusin paikata. Turussa sain mahdollisuuden lisäksi osallistua bloggaajatapahtumaan, jonka joukossa Lapsuudenkoti oli aikamoinen untuvikko. Oli mahtavaa nähdä taitavien sisustusbloggaajien aikaansaannoksia. 

Olen vaikuttunut näistä Tampereen ja Turun messutarjonnoista. Helsinkiin verrattuna kaikki tuntuu toimivan paremmin, on halvempaa, jutut kompaktisti ja helposti löydettävissä. Suosittelen! 

Tänään tuli tilattua suomalainen Timberwise lautaparketti. Kylpyhuonekalusteet ovat seuraava mietinnän aihe. Pohjatyötä olen tehnyt jo paljon, mutta homma pitäisi saada viimeisteltyä. Tänään mielenkiinnon herätti tämä Charmian betoniallas. 

Tällä viikolla on pyydetty kuudelta ikkunafirmalta ikkuna- ja ovitarjoukset sekä viidestä paikasta portaikkotarjous. Ensi viikolla pitää lyödä lukkoon keittiö. Sitä ennen juhlimme poikamme 2-vuotissyntymäpäiviä lumiukkoteemalla. 

Mukavaa ystävänpäivän viikonloppua!